SILMÄSAIRAUDET

Eläinlääkäriasema Pet-Vetissä on pitkäaikaista kokemusta silmäpotilaiden hoidosta.

ELL Elina Illukka (sijaisena ELL Marzena Pawlicka) hoitaa Pet-Vetissä vaativammat silmäpotilaat sekä silmien kirurgiset toimenpiteet. Yksinkertaisia silmävaivoja hoitavat myös muut lääkärimme. Silmädiagnostiikassa eläinlääkärin ymmärrys silmän anatomiasta, patologiasta sekä niihin liittyvistä erityispiirteistä on erittäin tärkeää. Monet silmäsairaudet voivat näyttää samoilta, mutta potilaan laji, ikä sekä rotu antaa usein silmäeläinlääkärille tarvittavat vinkit oikean diagnoosin tekemiseen.

Tutkimuksessa apuna käytetään mm. silmän värjäystä, silmänpaineen mittausta sekä silmästä erilaisia kuvia antavia suurentavia silmälamppuja.

 

Sarveiskalvohaavaumat

Krooniset sarveiskalvosairaudet ovat monen rodun riesa. Hitaasti ja vaikeasti paranevia sarveiskalvohaavaumia nähdään yleisesti esim. tollereilla, corgeilla, boksereilla sekä ranskanbulldogeilla. Sarveiskalvon pinta hylkii sarveiskalvosoluja, jolloin haava jää parantumattomaan tilaan. Hoito saadaan etenemään, kun silmän pinta kuoritaan irtosolukosta. Pet-Vetissä toimenpide pystytään tekemään usein hereillä erityisen hellävaraista sarveiskalvon kuorintalaikkaa käyttämällä. Hoitoon yhdistetään usein piilolinssi, joka poistaa kipua ja suojaa silmän pintaa. Hoitojaksot voivat usein olla muutaman kuukaudenkin pituisia. Potilaat kuitenkin poikkeuksetta paranevat lähes aina vaikka se hieman aikaa veisikin.

Pitkittyneiden silmäsairauksien hoidossa on oleellista, että silmä tutkitaan siihen tarkoitetuilla erikoisvälineillä. Käytämme tutkimuksissa biomikroskooppia, eli rakovaloa, jolla saadaan voimakkaasti suurennettu kuva silmän rakenteista. Tutkimus paljastaa myös silmän eri kudoksissa ja kerroksissa ilmenevät valon taittohäiriöt. Pienikin muutos valon heijasteessa voi paljastaa silmän sairauden. Lisäksi rakovalolla tutkitaan luomien rakennetta ja etsitään esimerkiksi ylimääräisiä ripsiä tai tarkastellaan kyynelkanavien kuntoa. Epäsuoralla oftalmoskoopilla heijastetaan silmän rakenteiden läpi valoa, joka palautuu kädessä pidettävän linssin kautta tutkijan näkökenttään ja muodostaa ylösalaisin olevan kuvan silmänpohjasta (ns. silmäpeilaus).

Silmänpohjan tutkimus on osa virallista silmätarkastusta, mutta sen merkitys on oleellinen myös sairauksia tutkittaessa. Silmänpohja on ainoa alue, jossa hermokudosta voidaan nähdä ilman nukutus- tai leikkaustoimenpiteitä. Silmänpohjassa erottuvat näköhermon pää ja sen tukirakenteet, verkkokalvon verisuonet ja heijaste. Heijasteen arvioiminen on tärkeä osa tutkimusta, sillä sen muutokset kertovat muutoksista verkkokalvon solukerroksissa. Lisääntynyt heijaste on merkki siitä, että verkkokalvo ohenee. Syynä tähän ovat yleensä kuolemassa olevat näkösolut.

Usein tutkimusta täydennetään silmänpaineen tai kyyneltuotannon mittauksella, sarveiskalvon värjäyksellä tai irtosolunäytteillä. Täydellisellä silmätutkimuksella silmästä saadaan huomattavan tarkkaa ja laajaa informaatiota taudinkuvan määrittämistä varten. 

Silmän kirurgiset toimenpiteet, kuten luomileikkaukset, sarveiskalvokirurgia tai silmän poisto, tehdään turvallisesti ja erikoisinstrumentteja käyttäen.